Tölpänsalon kennelin ensimmäinen beaglepentue syntyi 17.7.2008.

 

Pentueen suunnittelu alkoi jo reilusti yli vuosi sitten. Tavoitteenamme oli löytää Sisulle hyvin metsästysverinen uros, mieluiten käyttövalio. Kriteereinä pidin yhdistelmän pientä sukusiitosastetta ja sitä, että uroksella ei ole paljoa jälkeläisiä eikä se ole tiettyjen, erittäin paljon jalostuksessa käytettyjen urosten jälkeläinen. Lisäksi tarkastelin koetuloksia tarkkaan, erityisesti silmälläpitäen ajo- ja hakulöysyyksiä. Kokosin potentiaalisista uroksista tietokannan ja suosikki löytyi helposti. Kesman Nalli täytti kaikki kriteerit, vaikkei tuolloin vielä KVA ollutkaan. Otimme yhteyttä Beaglejärjestön Pohjois-Karjalan jalostusneuvojaan saadaksemme yhdistelmälle suosituksen; ja näin tapahtui.

 

Sisun ja Nallin pentujen sukutaulu Suomen Kennelliiton koiratietokannassa Koiranetissä

 

Sisun ja Nallin pentujen sukutaulu

 

Seuraavaksi otimme yhteyttä Nallin omistajaan, Juha Holopaiseen, ja sovimme astutuksesta keväällä 2007. Tuolloin astutusta ei tosin päästy edes yrittämään. Keltanokka kun olin, odotin liian pitkään progesteronitestiin menoa. Eläinlaboratoriosta tuli tyly tulos – juoksu oli siltä osin jo ohi. Sovimme Holopaisen kanssa, että ensi vuonna sitten uudestaan.

 

Talven aikana Nalli saavutti käyttövalion arvon ja toukokuussa 2008 Sisulla alkoi juoksu. Vahingosta viisastuneena päätin käyttää Sisua progesteronitesteissä tarpeeksi usein, vaikka joka toinen päivä. Eläinlääkäriä tietenkin huvitti, kun raahasin Sisun sinne jo juoksun alkumetreillä. Selitin, että tiedän kyllä että on liian aikaista, mutta tänä vuonna ei oteta riskiä. Juoksun kymmenentenä päivä sitten oli oikea hetki ja lähdimme Nallin luo treffeille Riistavedelle.

 

Astutus sujui kuin rasvattu vaikka ensikertalaisia oli asialla. Pari astutettiin vielä seuraavana päivänä Joensuussa. Periaatteessa uroksen valinta perustui pääasiassa tilastollisiin muuttujiin. Onnistuimme näin kuitenkin löytämään Sisulle metsästysintoisen, kuuluvahaukkuisen, komean ja erittäin hyväluonteisen sulhasen. (Ja kaupan päälle tutustuimme Nallin omistajapariskuntaan, Juhaan ja Tuulaan, jotka osoittautuivat erittäin mukaviksi ja huumorintajuisiksi henkilöiksi!).

 

Toukokuun loppu menikin sitten toivoessa, että "Nalli olisi napsahtanut". Olin jo kolmannella viikolla lähes varma, että näin on käynyt. Hellyydenkipeys tuntui olevan pohjatonta. Lisäksi Sisu rupesi juomaan paljon, mitä se ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Ruokaa tuntui olevan aina liian vähän, joskus piti säälittävän näköisenä nuolla keittiön mattoja, josko sieltä joku leivänmuren löytyisi.

 

Reilun neljän viikon päästä astutuksesta kävimme ultrassa ja näkyihän siellä elämää. Eläinlääkäri arvioi, että 4-5 pentua. Lopputiineyden aikana Sisun maha kasvoi lähes valtavaksi, vaikka tarkkaan mittasin ruoka-annokset, että se ei missään nimessä pääsisi lihomaan liikaa. Olin varma, että pentuja tulee paljon, veikkaukseni oli 8.

 

Torstaina, 17.7. synnytys sitten alkoi. Sisu oli ollut pari päivää syömättä ja keskittynyt juomiseen ja suoliston tyhjentämiseen. Keskiviikkoiltana alkoi raivokas pesänrakentaminen, sisä- ja ulkotiloissa. Avautumisvaihe oli siis alkanut. Sisu alkoi voimaan pahoin ja oksenteli paljon. Työntövaihe alkoi aamupäivällä ja vaikka Sisu miten ponnisteli, mitään ei tapahtunut. Iltapäivällä Sisu leikattiin eläinklinikka Kivuttomalla (suurkiitokset Martinalle ja hoitajille!!!!). Sisun ensimmäinen pentu oli muita kaksi kertaa suurempi; se tukkeutui ja menehtyi synnytyskanavaan. Onneksi emä ja loput viisi pentua selvisivät leikkauksesta hyvin.

 

En ole koskaan tuntenut itseäni niin avuttomaksi kuin tuona synnytyspäivänä. Olin hoitajien "apuna" leikkaushuoneen naapurissa, ottamassa vastaan leikattuja pentuja. Osasin sentään pentuja föönillä lämmittää... Kivuttoman hoitajat näyttivät meille kädestä pitäen, miten opettaa pennut imemään ja kuinka ne imetetään ja puhdistetaan.

 

Ensimmäiset päivät olivat pitkät, ensimmäinen yö varsinkin. Sisu oli vielä niin pökkyrässä nukutuksesta, ettei oikein tajunnut mistään mitään. Me Miikan kanssa sitten nostimme pentuja Sisun tisseille maitoa imemään. Onneksi pennut saivat tarvitsemansa maidon Sisusta eikä korvikkeeseen tarvinnut turvautua. Näin pennut saivat tärkeät vasta-aineet Sisun ternimaidosta.

 

Sisu alkoi hoitaa pentuja jo ensimmäisestä aamusta alkaen. Puhdistus alkoi sujua itsestään ja imetys hitusen autettuna. Sisulla oli varmasti kovat kivut leikkauksen jälkeen ja imetys tuskin niitä helpotti. Pentujen paino, yhtä lukuun ottamatta, laskikin ensimmäisen päivän aikana. Pienimmän pennun, jota kutsuimme "Kannuskynneksi", paino laski 15% ja olimme luonnollisesti sydän sykkyrällään sen puolesta. Yritin tarjota sille korviketta, mutta Sisu ei sitä suvainnut. Sisun mielestä vastike haisi todella epäilyttävälle eikä se antanut Kannuskynnen imeä pulloa. Päätin silloin, että jos pikkupennun paino laskee vielä grammaakaan, ei auta muuta kuin ottaa Kannuskynsi erilleen ja ryhtyä sitä keinoruokkimaan.

 

Kolmannen päivän aamuna Kannuskynnen paino oli kuitenkin jo kääntynyt reippaaseen nousuun ja keinoruokinta-ajatukset voitiin unohtaa. Sisun ruokintaan piti kyllä todella keskittyä leikkauksen jälkeen. Kotiin tultua vesikään ei olisi oikein maistunut. Onneksi olin keittänyt valmiiksi lihalientä, jota Sisu suostui juomaan. Parin seuraavan päivän aikana houkuttelin sen syömään, apuna käytin keitettyjä kananmunia, juustoa, jauhelihaa ja grillimakkaraa. Ihan mitä vain, mitä Sisu suostui syömään. Kolmantena päivänä Sisu veteli jo aivan tyytyväisenä pentujen kuivamuonaa.

 

Pennuille annettiin kutsumanimet tuntomerkkien perusteella välittömästi synnytyksen jälkeen.

 

 

1804054.jpg 

 

"Irokeesi", isoin narttupentu. Syntymäpaino 360g. Kuvassa kolmen päivän ikäisenä.

 

1804058.jpg 

 

Meidän pojat - "Ankkuri (vasemmalla) ja "Mustaselkä". Ankkurin syntymäpaino

340g ja Mustaselän 400g. Kuvassa kolmen päivän ikäisinä.

 

1804062.jpg 

 

Pikkuruinen Kannuskynsi, syntymäpaino 300g. Paino alimmillaan 255g. Sai nimensä siitä, että sen kannukset poistettiin ensimmäisenä. Kuvassa kolmen päivän ikäinen.

 

1804064.jpg 

 

Laikku, nartuista keskikokoinen, syntymäpaino 315g. Kuvassa kolmen päivän ikäinen.