Kyllä eläimet sitten osaavat. Yllätyksiä riittää elämässä jos on uskaltautunut karvaisia ystäviä itselleen hankkimaan. Riippumatta eläimen iästä ja lajista, yllätykset vaihtelevat onnistumisentunteesta karvaan pettymyksen kautta väkevään onnentunteeseen.

 

Tämän aamun yllätyksestä vastasi Sissi. Teema: pöpivartti. Pöpivartti on ystäväni lanseeraama termi pentukissan saamasta käsittämättömästä riehumispuuskasta ennen kakkaa. Meillä Tölpässä huomattiin jo aikaa sitten, että termi pätee myös koiriin ja toisinaan (tosin harvakseltaan) myös iäkkäämpiin yksilöihin.

 

Sissin pöpivartti alkoi yhtäkkiä, kuin sähköiskusta. Ensin Sissi juoksi päättömästi ympäri tupaa ja kammaria, törmäili oviin ja seiniin ja uuniin ja hellaan ja kissaan. Minä nauroin maha kippurassa. Sitten oli kaivautumisen vuoro - ensin sohvan ja sitten nojatuolin alle. Uudestaan ja uudestaan. Kun Sissi lopulta tajusi, että lattian läpi nyt ei todellakaan voi kaivautua, se nappasi puruluunsa ja päätti piilottaa sen ensin sohvan alle, sitten nojatuolin alle, sitten sohvaan, sitten nojatuoliin, sitten alakerta ei enää riittänytkään vaan ralli jatkui yläkerrassa. Tässä vaiheessa ulvoin jo naurusta ja avasin ulko-oven. Sissi suuntasi pihalle ja ohjelmassa oli enää pyrähdys pihamaalla ja pieni tikistys -  pöpivartti oli ohi.

 

Voi kunpa omistaisin videokameran.