Tänään ollaan harjoiteltu juoksemaan ja telmimään. Käytännössä siis osani oli seurata kun pennut juoksee ja telmii. Levitin tuvan lattialle käytävämattoa ja nostin pennut sen päälle leikkimään. Matto on juuri sopivanlainen, että siinä pikku pennun tassu pitää eikä luikastele. Pentulaatikon huojuva kävely alkaa muuttua kaikilla pennuilla varmajalkaiseksi taapertamiseksi. Sissi on tällä hetkellä pennuista ketterin, onhan se pienikokoisin. Se innostui jo reteästi  hyppelemään, toisten pentujen niskaan luonnollisesti.

Pohdin mielessäni, minkälainen mistäkin pennusta tulee. Kuka saa isän kevyet linjat ja kenestä tulee Sisun tyyppinen junttura. Luonteenpiirteetkin alkavat pian erottua selvästi. On aivan huippuhienoa seurata pentujen kehitystä. Rästiin jääneet kirjoitustyöt tosin verottavat aikaa pennuilta, mutta onneksi kannettavat tietokoneet on keksitty... Ja onneksi pennut viettävät todella paljon aikaansa nukkuen.

Sissi jää meille kotiin, Tölpänsalon iloksi ja riemuksi. Olimme päättäneet jo ennen astutusta, että jos narttupentuja siunautuu, niin yksi niistä jää kotiin. Pennun valitseminen oli äärimmäisen vaikeaa. Heti synnytyksen jälkeen, Lotta erottui edukseen. Se oli nartuista selkeästi virkein tapaus ensimmäisinä päivinä. Miina oli taas toisen viikon aikana aktiivisin narttu. Kaikki nartut ovat väritykseltään hyvin valkopohjaisia tapauksia - kuten emänsäkin. Päädyimme lopulta Sissiin. Se osoitti sisukkuutensa selviämällä alkutaipaleensa vastoinkäymisistä.