Emäntä sairastui järjettömään flunssaan. Yhdentoista päivän vapaasta seitsemän meni tiukasti sohvanpohjalla. Sissi oli aluksi aivan innoissaan. Kainalossa löhöily kun on sen mielestä aivan huippuhommaa. Mutta rajansa kaikella. Kolmantena päivänä oli jo pakko suolistaa emännän tyyny ja taudin pitkittyessä piti kehitellä muitakin kujeita.

 

Sukat ja nenäliinat sai kyytiä kun Sissi yritti purkaa turhautunutta energiaansa. Sissistä on tullut todella ovela ja kekseliäs. Pyykkikoristakin saa sukkia vaikka kansi olisi kiinni. Onhan siinä ne pienet raot kyljissä…

 

Sissi on aloittanut tarhaharjoittelut. Kesän aikana Sissi saa oman tarhan ja nyt hiljalleen totutellaan tarhaelämään mamman aitauksessa. Aluksi Sisu oli hieman käpynä. Tuumi ilmeisesti, että eikö tuosta häntäkärpäsestä pääse eroon edes pihalla. Nyt on jo tilanne toinen – molemmat luppakorvat makoilevat auringon paisteessa onnellisina. Tai vaihtoehtoisesti kyttäävät kilpaa luontoelämää.

 

Kesä on todellakin heti kulman takana. Maa puskee jo korvasieniä, käki huutaa kuin viimeistä päivää ja alkuviikosta ukostikin. Se olikin Sissin ensimmäinen ukkonen. Ensimmäisen jyrähdyksen jälkeen neiti nousi ikkunalaudalle, antoi haukkuvaroituksen ja siinäpä se. Iita luonnollisesti oli tutkavalmiudessa. Iitan kannalta hyvä asia oli se, että ukkonen kiersi aika kaukaa meidän särkän. Toisaalta lauma, jonka jäseniltä löytyy siitepölyallergiaa, olisi todellakin toivonut rankkasadetta. Sitä odotellaan kovasti edelleen.

 

 

 

Sisko ja sen veli maalikylillä kuukausi sitten. Onneksi Sissi ei enää ole aivan noin kuikelo, vihdoinkin on alkanut kerääntymään enemmän massaa.