Emännän äiti eli Mummo täytti 60 vuotta. (Mummo lukee toisinaan tätä blogia – kiitos vielä kerran!). Karvaisille lapsille piti siis kehitellä hoitosuunnitelmat, juhlapaikalle kun ei eläimiä sallittu. Sisu ja Sissi viettivät viikonlopun Karsikon koirahoitolassa.

 

Emäntä oli luonnollisesti hermorauniona jo pari päivää ennen reissua eikä saanut unta öisin. Kaikki mahdolliset taudit ja onnettomuudet kävi mielessä. Sissi raukka kun on vielä niin pieni ja vähän arkakin. Ja höppänä.

 

Perjantai-iltana sitten lähdettiin. Autoon pakattiin luppakorvien lisäksi leluja ja Sissin tekoturkki, luonnollisesti. Karsikossa koirat jäivät mielellään niille varattuun tarhaan. Sisu paineli heti tutkimaan paikkoja ja hetken emmittyään Sissi seurasi perässä. Koirahoitolan täti oli ihanan puhelias ja pian emännänkin mieli oli aivan rauhaisa. Sovimme koirien hoidosta ja ruokinnasta. Esimerkiksi, että Sisu saa ruokaa myös kahdesti päivässä kuten Sissi. Ja sehän tietenkin Sisulle sopii…

 

Karsikosta ajelimme Etelä-Karjalaan, lauantaina takaisin kotiin ja sunnuntaina lähdimme Joen kaupunkiin koirannoutoreissulle. Koirahoitolan täti kehui, että olipas helpot hoidettavat. Kovin olivat olleet toisten koirien hajuista ihmeissään ja täpinöissään. Ulkoiluretkillä edes rusakon jäljet eivät olleet ylitsepääsemättömän kiinnostavia, kaupungin hajut olivat kiehtovampia. Lenkillä Sissi oli ollut hyvin arka. Se nyt ei ole kyllä mikään ihme. Peräkorven pikkutyttö kaupungissa. Oli kuulemma kuitenkin reippaasti kävellyt kun Sisu oli kulkenut edellä. Täti sanoi, että hänestä Sissi oppii kohta kulkemaan hyvin hihnassa. Niin minustakin tuntuu toisinaan.

 

Sisulla oli mennyt toisena yönä maha vähän löysälle. Sekään ei kyllä ole mikään ihme. Peräkorven mamma kaupungissa. Hajut ja jännitys ja kaikki muu touhu. Millään tavalla kipeä Sisu ei ollut, vatsanpuruja vain. Koiratarhan täti kehui Sisun lihaksia mahtaviksi, aivan kuten eläinlääkäri viime rokotuksissa. Ja kyllähän ne ovat hyvin kehittyneet, heti toisesta talvesta alkaen. Toivottavasti Sissi saa jo ensi kaudella vastaavanlaiset.

 

Eli hoitoreissu meni paremmin kuin hyvin vaikka emäntä etukäteen panikoi. Koirat olivat aivan kuin ennenkin. Mitään murjotusta tai tavallisuudesta poikkeavaa hellyydenhakua ei ollut. Hyvä homma – helpottaa kun tietää, että hoitopaikka löytyy jos tilanne vaatii. Ja oli koirillekin vähän vaihtelua, nyt kun metsäänkään ei kelien vuoksi ole vähään aikaan päästy.