Kausi sitten oli ja meni. Ihan kelpo sellainen, vaikkei mikään huippu ollutkaan. Sisun kauteen mahtui jokunen hienokin onnistuminen ja Sissille saatiin jo muutama rehellinen ajo. Iitalla oli sitten huomattavasti hiljaisempaa.

Sissi on tylsistynyt. Se ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi ei saa enää riehua vapaana metsässä. Lenkillä on nähty jo muutama raivari kun jäniksen jäljille ei sitä ole laskettu. Kammarin ikkunat ovat söpösti kuolassa, pihaa kun pitää päivystää tarkkaavaisesti jatkuvalla syötöllä.

Tuhoamistakin on pitänyt kokeilla kun on oikein olan takaa tylsistyttänyt. Tuvan muovimattoa on pitänyt jyrsiä ja tänään Sissi söi itsensä läpi koiranruokapussiin. Kissa saa välillä kyytiä niin että astiakaapit helisee ja emännän pinnaa kiristää. Pitänee kehitellä teinipahikselle älyllistä askarreltavaa, että tilanne normalisoituu.