Hienoa, tie on jo vähän kuivunut ja kotiin pääsee autoilemalla ilman suurempia jännitysmomentteja. Kolme päivää piti auto jättää kilometrin päähän ja jalan reippailla kotiin halki valtaisan kuravellin.

 

Eläinhavaintoja on ja riittää, ei kaikkia edes muista. On supia ja mäyrää, majavaa ja hirveä, vaskitsaa ja sammakkoa, laulurastasta ja ampuhaukkaa, päästäisiä ja pöriseviä, siivekkäitä otuksia. Yhtä hämmentävää sorkkajälkihavaintoa selvitellään. Isäntä on aivastellut jo toista viikkoa – näin se kevät aina etenee.

 

Tuvan lattia on järkyttävässä kunnossa kun koirat kantavat rapaa sisään. Ja vaikka miten väitetään että kissat on siistejä eläimiä, niin meidän kirppusäkki kyllä ei ole! Kissassamme ei todellakaan ole kirppuja – korkonimi periytyy pentuajalta. Meillä oli ennen Raappanaa kaksi kissaa, jotka hukkuivat. Päätin tapaturman jälkeen että kissat sai nyt riittää. Isäntä kuitenkin päätti yllättää minut suloisella kissanpennulla ja näin Raappana tuli laumaan. Raappana on navettakissan pentu ja sen korvista löytyi korvapunkkeja tullessaan taloon. Olin todella närkästynyt, koska olin päättänyt että kissaa en enää laita ja sitten minulle kiikutettiin punkkinen pentu. No, eihän siinä mennyt pitkään kun punkit olivat hävinneet eivätkä koiriinkaan tarttuneet kun oltiin tarkkoina. Nykyisin en luopuisi Raappanasta mistään hinnasta – luonnollisesti. Raappana muuten täytti eilen viisi vuotta.

 

 

Raappanakin tykkää kytätä