Sissi on käynyt iltapissillä tähän asti aina ilman hihnaa. Laiskuuttaan emäntä on vain laskenut koiran ovesta pihalla ja itse odotellut rappusilla että tarpeet on tehty. Systeemi on toiminut suhteellisen hyvin, aluksi kakka ei tosin meinannut tulla, jos ei ollut vieressä päivystämässä. Isäntä kerran totesikin kun lähti Sissin kanssa pihalle, että ”iskä tulee pyyhkimään”.

 

Eilen oli kuitenkin toisin, Sissi säntäsi suoraan metsään. Sinä aikana kun hain sisältä pillin, se oli jo hävinnyt näköpiiristä ja kuuloetäisyydeltä. Lammen toiselta rannalta kuului viirupöllön huhuilua ja olin aivan varma, että Sissi tärisee pelosta jossain kolossa pöllöä piilossa. Isännän kanssa sitten lähdettiin pimeydestä Sissiä hakemaan. Isäntä löysikin Sissin aika pian, mutta pentu ei antautunut kiinni. Oli äkännyt niin tuoreet jäniksen jäljet, että sori vaan, ei voi auttaa. Ajo alkoi hyvin kuuluvalla, mutta vielä hieman pentumaisen kimeällä äänellä. Puolen tunnin kuluttua neiti suvaitsi saapua kotiin.

 

On ne lammen vastarannan asukit saattaneet ihmetellä tuota pimeässä kohkaamista. Sattui kerran minullekin. Asumme siis hyvin syrjässä, eikä meillä ole naapureita, vain lammen vastarannalla on toinen talo. Säikähdys oli siksi suuri kun yksi syksyinen, sateinen ja pimeäksi vaihtuva ilta kuulin lähimetsästä miehen huutoa. ”Apua, apua”. Pulssini nousi varmaan kolmeen sataan kun kiskoin kumisaappaat jalkaan ja takin niskaan ja läksin juoksemaan kohti ääntä. Olin juuri huutamaisillani, että mikä on hätänä, kun kuulin metsästä taas huudon ”Kapu, hyvähyvä, hyvä poika!”. Silloin ajattelin, että Kapu ei ehkä ole kaikkein paras nimivalinta metsäkoiralle.

Kaivoin muutaman kuvan Sissistä tietokoneen uumenista.

 

 

Sissi viikon vanhana.

 

Sissi kuuden viikon ikäisenä.

 

 

Sissi – ikää tasan 2 kk.