Iita (Riistala Silvi) oli pahnanpohjimmainen, pikkuinen rääpäle, joka itkeskeli toisinaan. Siitä pentu sai kutsumanimekseen Iita ("Itku-Iita"). Parikuisena Iitalle ei oikein ruoka maistunut ja lukuisat eläinkaupan merkit tuli kokeiltua. Määrätietoisen houkuttelun tuloksena Iita saatiin syömään hyvin ja siitä kasvoi oikein reipas, terve ja iloinen pystykorva. Vanhemmitenkin kyllä Iitaa pitää joskus komentaa syömään (tätä ongelmaa ei beaglen kanssa ole...).

Metsästyskoirana Iita on parantanut tahtia vuosi vuodelta. Nuorena Iita ei osoittanut suurta lahjakkuutta linturintamalla, pentuna tuntui mustikat kiinnostavan lintuja enemmän. Silloin tosin asuimme kaupungissa, eikä metsään pääsy ollut itsestäänselvyys kuten nyt. Vanhemmiten jutun juoni on kuitenkin löytynyt, jäniksetkin kiinnostavat, mutta oravat eivät.

Iita on käynyt näyttelyissä kahdesti:

Polvijärvi 27.4.2002 JUN-2
Kiihtelysvaara 14.3.2004 AVO-EH

Erityisesti lämmittää tuomarin kehaisu erittäin hyvästä luonteesta. Iita tosin pussasi tuomaria poskelle, ehkä se vaikutti asiaan.



Iita Raudanjoella, Sodankylässä syksyllä 2007.