Tänään kuvioissa oli Tölpänsalon ensimmäinen koppelikokeilu. Aamulla isäntä pakkasi autoon mamman ja juniorin ja suuntasi auton nokan kohti läheistä koemaastoa. Vaikkakin tällä hetkellä Pohjois-Karjalan lumitilanne on keskimääräistä vähäisempi, lunta on silti aivan riittämiin lyhytjalkaisen ajokoiran tarpeisiin. Isäntä sanoi, että nietos ylettyi polviin asti, kuusikoissa tietysti lunta oli hieman vähemmän.

Isäntä laski koirat irti, Sissi roikkui Sisun kimpussa ja yritti haastaa sitä leikkiin. Aluksi koirat pysyivät visusti metsäautotiellä, Sisu yritti metsään ja humpsahti lumivallin viereiseen ojaan.

Ehkäpä Sisulle muistui mieleen ajat ensimmäisestä ajokokeesta. Silloinhan kävi niin, että toisessa erässä jänis hyppäsi ojan yli ja Sisu perässä. Valitettavasti Sisun loikka ei ollut riittävä. Ryhmätuomari totesi koiranohjaajalle, että taitaapi olla koira nyt ojassa. Isäntä riensi apuun, nosti koiran pois ojasta, ajo jatkui eikä tullut tappia.

Mutta palataksemme tähän aamuun - koirat siirtyivät kuusikkoon, hieman suuntaa näyttäen tamppausjäljillä. Kuusikkoon päästyä koirat hävisivät näköpiiristä ja hetken kuluttua alkoi metsä kaikua. Isäntä jäi odottelemaan, josko jänis tulisi näköpiiriin – ei tullut. Isäntäkin siis joutui urheilemaan lumihangessa passipaikkaa hakiessaan.

Koirat eivät ajaneet yhdessä missään vaiheessa. Pääasiallisesti Sissi oli jäniksen perässä, sen vauhti kun on huomattavasti mamman vauhtia rajumpi. Mamman viimeinen ajovuoro päättyi siihen kun Sissi varasti sen jäniksen. Mamma ajatteli, että pidä sitten hyvänäsi ja hakeutui isännän luo. Mamma jaksoi neljä tuntia, juniori tunnin enemmän. Sissin väsymyksen määrää kuvannee helposti se, että koira tuli kutsumalla pois metsästä.

Nyt koirat makaavat reporankoina sohvalla. Väsyttäisi varmaan itseäkin, jos olisi päivän uinut umpihangessa. Isäntä totesikin, että nyt on talossa kymmenen kappaletta raskasta jalkaa.