Juuri äsken, illan hämärtyessä, Iita sai raivokkaan haukkukohtauksen tarhassa. Isäntä veikkasi, että hirvi siellä juosta jolkuttelee, mutta eipäs ollutkaan. Vanha tuttavamme viirupöllö on palannut kesäretkiltä kotiin. Istua tönötti koiratarhan lähellä olevassa männyssä ja tarkkaili saalismateriaalia.

Hieno eläinhän se on, mutta ei toivottu vieras taloon, jossa on koiranpentu. Sissiä ei kyllä sovi päästää iltahämärillä enää pihamaalle vilistämään.

Emäntä meinasi kerran hieroa lähempää tuttavuutta pöllön kanssa. Äkkäsi sen pellon laidalla puussa ja lähti hivuttautumaan lähemmäs pöllöä, että näkisi sen paremmin. Tietäähän sen, mitä siitä seurasi. Pöllö hermostui lähentely-yrityksestä ja lähti liitoon kohti emäntää. Sen on täytynyt kyllä olla hauska näky kun emäntä juoksi pää kolmantena jalkana täydessä paniikissa pakoon pöllöä. Hyvä ettei kumisaappaat tippuneet jalasta kun oli niin järjetön kiirus.